tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kieli kyykyttää valtakunnallisessa seminaarissakin

Valtakunnallinen Liikkuva koulu -seminaari järjestettiin 3.-4.4.2017 Helsingissä. Paikalle oli ilmottautunut täysi tupa, 600 vierasta. Yhteistä ohjelmaa, työpajoja, luentoja, ideatori sekä virkisteet takasivat todennäköisesti jokaiselle jotakin, mistä ammentaa työssään.

Oma osuuteni toteutui sekä suurella lavalla että työpajana. Yksi seminaarin pääteemoja oli oppilaiden osallisuus kouluarjessa. Tästä näkökulmasta neljä Aktivaattoriamme ja minä vedimme noin 20minuutin Kahoot-kysymyssarjan, joka toivottavasti konkreettisilla pylväillä havainnollisti mm. sitä, kuinka paljon enemmän tilaisuudessa oli luokan- kuin aineenopettajia.

Huikean Pekka Paappasen vuoro oli muistuttaa meitä mm. siitä, kuinka suunnittelemme liikaa. On tartuttava hetkeen! Ja moni asia hoituu parilla puhelinsoitolla. Näistä hetkiin tarttumisista saimme monta esimerkkiä.

Ennen työpajoja vuorossa oli se, mitä enitin jännitin: upean ruotsin- ja englanninopettaja-kollegani Tove Nuoritalon vetämä 9-luokan poikien tanssiryhmä. Tekemisen meininki ja ilo välittyivät taatusti kaikille!

Oma pajani Kieli kyykyttää toteutui täydet viisi kertaa keräten hämmentävät sata kuulijaa. Heille koitin antaa jotakin konkreettista evästä koulutyöhön. Todella moni ehti kertoa myös omista toiminnallisista työtavoistaan.


Nyt kotona kassi on tyhjennetty, ainepino lukematta ja oma työlaukku pakattu. Huomenna arkeen yläkoululaisteni luo. Unelmahommaa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Oppimisenedistämisliikuntaa

Tunti liikuntaa päivässä olisi meille kaikille terveellistä. Alakoululaisista noin 30% ehtii muilta kiireiltään tämän hoitaa, yläkoululaisista enää 10%.

Kouluille annetaan ideoita, toiveita ja jopa rahoitusta haettavaksi mm. koulupihojen kohentamiseksi. Lukujärjestystäkin kehotetaan tarkistamaan, jotta siihen saisi pidempiä välitunteja, joilla sitten ehtisi paremmin pyrähdellä, hypähdellä, hikoilla, hölkätä, kirmata, pelata, kiivetä, laskea mäkeä, ratsastaa keppihevosilla, keinua, olla piilossa ja kirkonrottaa.

Mutta entä jos ei liikkuminen kiinnosta?

Itse kaipaan enemmän puhetta oppimisenedistämisliikunnasta - toiminasta ja tekemisestä, joka liittyy opittavaan asiaan. Olen ilmeisesti myös niitä oppijoita, joille itselleen tämä olisi hyvä tapa úutta ymmärtää.

torstai 3. marraskuuta 2016

Kukkia istutetaan keväällä, lapsia ympäri vuoden

29.11. järjestetään vuosittainen Älä istu! -päivä. Viesti on selkeä; se suorastaan kieltää istumisen. Ei pyytele, ano eikä vihjaa, että jos edes ihan vähäin seisoskeltaisiin...

Jo pari vuotta on toitotettu tylyistä tutkimustuloksista, joiden mukaan istuminen on hengenvaarallista. Tehokkaimmat ovat konkretisoineet kahdeksan tunnin istutun työpäivän lyhentävän elinikää 15 minuuttia. Työviikon saldo onkin jo 75 minuuttia lyhyempi elämä.

Lasten ja nuorten kanssa toimiessa kuolemalla säikyttely on tylyä puhetta ja onneksi kovin kaukainenkin peikko. Mutta aivotoiminnan kiihtyminen, oppimisen edistyminen ja vireystilan paraneminen voivat toimia sopivina kannustimina, kun heitä hyppyytämme ylös penkistä. Miksei hyvinvointikin olisi keskustelun ja työstämisen arvoinen asia?

Miten sinä seisotat lasta? Saako kanssasi lojua, hypellä, nojailla ja notkua? Onko paikallaan istuva lapsi parempi kuin tuolissaan venkoileva lapsi?

Lyhyitä, helppoja ideoita istumisen vastustamiseen:
- aamun aloitus ja tervehdys seisten
- oma puheenvuoro seisten
- kuunnellaan yhteinen asia seisten
- opettajan ohje (tai jopa opetustuokio seisten)
- Leikitään sähköpöytää - tuoli pöydälle ja muistiinpanot, kirjoittaminen yms. tehdäänkin seisten.
- Noustaan seisomaan ja taputtamaan kaverin esitykselle.
- kaikenlaiset taukojumpat ja venyttelyt, tasapainoharjoitukset - ja niin, että lapsi ohjaa.
- mahdollisuuksien mukaan oleskelua, työskentelyä muutoin kuin istumassa
- musiikkia ja leikkejä mukaan (Äiti sanoi: Älä istu! Isä sanoi...) ja keksimään uusia
- kilpailua siitä, kuka on istuvassa asennossa ilman tuolia pidempään
- koko yhteisön yhteisiä tempauksia

ja vaikka mitä muuta! Anna ideointikapula seuraavalle sukupolvelle.

Verkosta löytyy monenlaista materiaalia. Ainakin Valo kampanjoi tämän päivän puolesta mm. seuraavan vinkkilinkin kautta:
http://www.cuckooworkout.com/alaistu

Ja meillä Hämeenlinnassa seisokkipäivästä saa tehdä hauskaakin! Kuvia ja videoita toivottavasti aikanaan löytyy #äläistu ja #uusikouluhämeenlinna -risuilla

torstai 6. lokakuuta 2016

Hiki-, hiki- hikiloikkarit

Hämeenlinnassa on yritteliäs porukka tuuppaamassa liikettä jokaisen koululaisen ja nyt myös varhaiskasvatuksen piirissäkin olevan lapsen arkeen. Ainakin kolmas lukuvuosi Liikkuva Koulu -aatteen äärellä häärätään mahdollisimman tehokkaasti.

Tämän 2016-2017 -lukuvuoden yksi uutuus on Hikiloikkarit, kiertävät tukiopettajat, jotka sparraavaat kouluja ja päiväkoteja kohti liikunnallisempaa ja toiminnallisempaa arkea. Meitä loikkareita on kuusi ja kierrämme "asiakkaidemme" luona, kunhan saamme käsiimme rehellisen nykytilan kartoituksen siitä, mitä jo tapahtuu. Emme loiki kuinka sattuu, vaan meitä johtaa Reitin Mikko.

Hikiloikkarit on tavallaan myös jatkoa, sillä muutaman lukuvuoden kouluillamme ovat kiertäneet TVT-Veijarit. Me vain emme ole veijaroimassa vaan liikkeellä ihan tosissaan.

Ottakaamme siis hikiloikkakin!

perjantai 30. syyskuuta 2016

Nauti valmiista!


Pääsin yhtenä 60 opettajan joukossa haastateltavaksi Helenan ja Hannun kirjaan, joka ilmestyy nyt 30.9. Arkipäivässä tehtyjä toiminnallisia työtapoja yläkouluun ja toiselle asteelle - siis miksi keksiä pyörää uudestaan, kun voi viedä pyörää jo eteenpäin?


  • Aivot liikkeelle!
Ilmestyy 30.9.2016
1. painos, 2016
ISBN 978-952-451-717-1
229 sivua
Nidottu



Kun koulupäivän aikana saa välillä liikkua ja käyttää kehoaan monipuolisesti, aivot aktivoituvat ja oppiminen tehostuu. Alakoulussa liikkumisen yhdistäminen opetukseen on jo melko yleistä, mutta miten se onnistuu aineenopetuksessa?
Tässä kirjassa esitellään runsaasti työtapoja, joissa liikkuminen yhdistyy luonnolliseksi osaksi oppituntia — ihan tavallisessa luokassa ja ilman erityisiä välineitä. Ison osan vinkeistä voi toteuttaa saman tien ilman minkäänlaista etukäteisvalmistelua. Mukana on myös laajempia oppimiskokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen annetaan kattavat ohjeet. Lisäksi kerrotaan, miten esimerkiksi mobiililaitteita ja luokkahuoneen ulkopuolisia ympäristöjä voi hyödyntää liikkumisen lisäämiseksi. Esitellyt vinkit on kehitetty käytännön opetustyössä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kyykytin Mikkelissä

28.9. järjestettiin Mikkelissä Savon alueellinen Liikkuva Koulu -päivä. Ohjelma oli tosi monipuolinen: aamupäivällä kovaa faktaa Jouni Kallion (Likes) ja Antti Blomin (ohjelmajohtaja, OPH) toimesta. Ruokatauon jälkeen pyöri viisi pajaa.

Yhtä pajaa vedin minä otsikon mukaisesti - käytännön vinkkejä toiminnallisuuden lisäämiseksi yläkoulussa. Tavoitteenani oli kertoilla helpoista, ilmaisista, mahdollisimman vaivattomista keinoista (omista ja muilta napatuista), joita omassa työssäni käytän. Halusin jokaiselle pajalaiselle jotakin kouluun vietävää - jos ei suoraan omaan työhön, niin ainakin kollegalle tuliaisiksi.

Sama paja pyöri kaksi kierrosta. Niinpä pääsin kahteen kertaan kyykyttämään opinhaluisia savolaisia. Nimittäin kun Pave Maijanen lauloi Lähtisitkö?, oli kyykättävä aina konditionaalin osuessa korvaan. Tämä oli yksi niistä muualta napatuista esimerkeistä. Hyvä kiertoon!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Koska ME

22.9.2016 pääsin tutustumaan Hämeen Liikunnan ja Urheilun kautta Janakkalan kunnan kahteen pieneen kouluun, Viralaan ja Tarinmaahan. Olin vetämässä heille Liikkuva Koulu -koulutusta Viralan koululla.

Voi, mikä tunnelma! Kaikki opettajat positiivisuutta ja realismia pullollaan, ideoita täynnä! Molemmissa kouluissa jo arkipäivää oli liikunnallistettu aamulenkeillä, tavaroiden ja tarkistuskirjojen sijoittelulla, tunneille valituilla työtavoilla.

Parin yhteisen tunnin aikana kävi ilmi, että ME riittää. Tehdään yhdessä ja meille - tämä tavoitteena ja ohjenuorana koulupäivän muuttaminen liikkuvammaksi ja toiminnallisemmaksi onnistuu varmasti.

Kouluilla on yhteensä kuusi opettajaa, joita arki kiskoo moneen suuntaan. Silti tänään ei ollut yhtäkään estettä, sillä ajattelu oli siirtynyt suoraan siihen, miten teemme. Oppilaiden kanssa yhdessä, yhdessä molempien koulujen väen kesken.

Olisikohan kummassakaan koulussa käyttöä yhdelle koulumummolle, joka tykkää myös jalkapallosta, hyppynaruista, keppihevosista, hassuttelusta?