keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Maasta se pienikin, pulpetista se oppilaskin...

Koulusyksy vilistää jo kohti lokakuuta. Moni rutiini vie arkea eteenpäin. Millaisia rutiineja meillä on luokassa? Mitä teemme niin kuin aina ennenkin? Tai niin kuin omana kouluaikanamme?

Helposti olen saanut omille ryhmilleni ajettua läpi rutiiniksi sen, että luokkatilani ei ole täyden palvelun huone. On haettava itse paperit, vietävä yksi kirja sivuseinälle ja haettava toinen. Saman tunnin aikana voi joutua näihin noutohommiin huonolla tuurilla neljäkin kertaa.

Eikä tämä riitä. On oltava myös epäkohtelias ja torjuttava kaverin avunpyyntö. Miksi edistäisi veritulppaa kaverinkaan jalassa?

Jos minulla olisi pikku oppilaita, johdattaisin heidät ruokalaan ainakin poutakelillä pidempää reittiä. Tarkistusmateriaalien sijaintiakin kannattaa miettiä.

Moni istumisen katkaiseva hetki on hyvä hetki. Ja kun jokaisen istuminen katkeaa edes hetkeksi, palvelee se jokaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti